"Olipa kerran metsämies, joka syksy toisensa jälkeen palasi sorsajahdista entistä vihaisempana. Syitä oli tietysti moniakin, mutta yksi oli joka syksy sama: luvattoman monta alas ammuttua sorsaa jäi saamatta reppuun ja sekös harmitti.

 

Siinä sitten tulin ehdottaneeksi, että eikös se koira voisi auttaa"

​

Ei siitä mihinkään ole, oli vastaus."

​

Ei ollutkaan, sillä perheessämme oli tuohon aikaan suomenajokoira, joka hoiti kyllä hommansa pupujahdissa. Koiramme-lehdessä ollut 

labradorinnoutaja-esittely herätti kiinnostuksen rotua kohtaan myös perheen metsästäjässä ja kun labbiksesta vielä todettiin, että se on helppo aloittelijankin toimesta saada noutamaan riistaa niin vedestä kuin maaltakin, oli päätös selvä. Pentu tilattiin perheeseemme.